tiistai 9. heinäkuuta 2013

Toimihenkilöesittely Sari Kangasniemi

 


Siitä on jo tovi, kun Vahteran Heikki siirsi esittäytymisvuoron minulle. Nyt lienee vihdoin aika suorittaa pallon haltuunotto ja samalla kirjoittaa elämäni ensimmäinen blogikirjoitus!

Olen Sari Kangasniemi, 45-vuotias seura-aktiivi. Perheeseeni kuuluvat palloilevat pojat Juho 12-v. ja Arttu 10-v. sekä mieheni Petteri.

Veikkolaan muutimme vuonna 2001 hieman ennen esikoiseni syntymää. Tällöin linjani oli jalkapallon suhteen oli tiukka EVVK.  Siinä vaiheessa ei ollut vielä hajuakaan mitä tuleman pitää... Pari vuotta Veikkolassa asuttuamme päätimme piipahtaa muilla mailla vierahilla. Takaisin palasimme vuonna 2006 meille jo rakkaaksi tulleeseen Veikkolaan.

Annoin pikkusormen
Jalkapallon kiehtovaan maailmaan tutustumisen aloitin vuosina 2007-2008 esikoisen ottaessa tuntumaa palloon Navalan nurmella. Olisin nauranut makeasti, jos tuolloin joku olisi kertonut minun viisi vuotta myöhemmin katsovan mielenkiinnolla futista TV:stä kommentoiden "asiantuntevasti" Casillaksen torjuntoja. Tai että lukisin Hesarin urheilusivujen jalkapallouutisia puhumattakaan piipahtamista naisten joukkueen riveissä. Kaikkea ne lapset voivat saada aikaan! 

Niin siinä vaan kävi, että ihastuin lajiin vähitellen. Siinä yhdistyvät oivalla tavalla raikas ulkoilma, liikunnan ilo, yhdessä tekemisen meininki. Kaupan päälle sosiaaliset suhteet kentän laidalla muodostuvat kuin itsestään. Myöhemmin tuntui luonnolliselta viedä myös nuorempi poikani jalkapallon pariin. Syksyllä 2010 löysin itseni P03:n joukkueenjohtajana ja vuotta myöhemmin sain kunnian liittyä johtokunnan jäseneksi ja aloittaa tehtävät seuran sihteerinä.

Verkostoituminen
Seuratoiminnan piirissä kuluneet vuodet ovat olleet sangen antoisia. Molempien poikien joukkueiden kanssa on koettu mukavia hetkiä turnauksissa, leirillä ja muissa tapahtumissa. Osallistuminen toimintaan on antanut mahdollisuuden tutustua lasteni kavereihin ja heidän vanhempiinsa. Loistava tapa verkostoitua - koko joukko kyläläisiä on tullutkin tutuksi matkan varrella. Kentän laidalla on saanut vertaistukea niin lasten kasvatuksessa kuin talon rakentamisessa. Uskon tämän kaiken kantavan pitkään.

Vapaaehtoistyö
Vapaaehtoistyö on trendikästä, mutta myös vaativaa. Työelämä syö nykyään paljon aikaa ja energiaa. Vapaaehtoistyölle ei tunnu riittävän aikaa, vaikka niin haluaisikin. Usein kuulee sanottavan, kun "on niin paljon kaikkea". Se on totta - elämä on täynnä vaatimuksia, valintoja ja houkutuksia. Asioiden priorisointi on yhä haastavampaa.

Tästä huolimatta uskalla kuitenkin haastaa sinut hyvä lukija miettimään voisitko ja haluaistko olla osana tätä mahtavaa vapaaehtoistoimijoiden joukkoa? Pienikin panostus tuo paljon hyvää eikä kaikki vapaaehtoistyö vaadi valtavaa sitoutumista. Voit kantaa kortesi kekoon vaikkapa osallistumalla talkoisiin, buffettiin, tapahtumien järjestelyihin jne. Voit tuoda mahdollista erikoisosaamistasi keikkaluonteisesti käyttöön - esimerkiksi valokuvaajalle on aika ajoin tarvetta. Voisiko se olla sinä? Voin taata vapaaehtoistyön antavan paljon henkistä hyvää. Jos pystyt estämään panoksellasi yhdenkin lapsen tai nuoren syrjäytymisen niin olet tehnyt suuren palveluksen. Mieti tätä ja ota hihasta kiinni, jos kiinnostuit!

Olen suuresti kiitollinen kaikille seuran vapaaehtoistoiminnassa mukana oleville valmentajille, joukkueenjohtajille, rahastonhoitajille, huoltajille jne. Teette upeaa ja arvokasta työtä ja on ilo tehdä sitä työtä kanssanne. Hyvä esimerkki tämän joukon kyvyistä ja innosta tehdä yhteistä juttua olivat toukokuussa järjestetyt kentän avajaiset. Jokainen joukkue kantoi kortensa kekoon, jotta pääsimme juhlistamaan hienoa kotikenttäämme virallisten avajaisten muodossa. KIITOS!

Seuraavana vuorossa
Esittäytymisvuoron siirrän johtokunnan pitkäaikaiselle jäsenelle ja työmyyrälle Siirilän Raimolle.