D3- ja D4-valmentajakoulutuksen antia: Hyvä puolustaja tekee vastustajan olon epämukavaksi

Osallistuin viikonloppuna Palloliiton Uudenmaan Piirin järjestämään D3- ja D4-valmentajakoulutukseen. Kisakallioon oli taas niin mukava mennä! Tiedossa oli rento viikonloppu mielenkiintoisten keskustelujen ja treenien merkeissä - täysylläpitoa unohtamatta. On todella hienoa, että seura satsaa meidän valkkujen koulutukseen tällä tavalla. 



Perjantaina pohdittiin pelikäsitystä ja hyökkäyspeliä

Aloitimme kurssin perjantaina pohtimalla, mitä pelikäsitys on ja miten sitä voi valmentaa lapsille. Kurssilla oli 10 valmentajaa eri seuroista Uudenmaan alueelta. Nuorimmat tämän porukan valmennettavat ovat vasta 5-vuotiaita, vanhimmat murrosikäisiä ja loput kaikkea siltä väliltä.

Kurssin vetäjän, Risto Luomasen, opetustyyli on kysyvä ja keskustelua herättävä. Se on hyvä, sillä parasta antia näillä kursseilla on nimenomaan vertaistuki: saada selville, miten muut ovat ratkaisseet vastaavia tilanteita junnujen kanssa. Myös Riston yli 20 vuoden kokemus valmentajana on huikea ja näkyy otteissa.

Pelikäsityksen osalta päällimmäisenä jäi mieleeni se, että kiinnitän valmentajana liikaa huomiota pallolliseen pelaajaan, kun itse asiassa huomioni pitäisi olla enemmän pallottomien pelaajien liikkumisessa: miten he voivat luoda tilaa tai täyttää sitä, kun pallo on omalla joukkueella.

Maittavan ja runsaan päivällisen jälkeen kävimme läpi hyökkäyspelin perusasioita, kuten pelaajien välisiä etäisyyksiä, pelin syvyyttä ja leveyttä sekä tilanteenvaihtoja. Vaikka kysymyksessä on jalkapallo niin itse asiassa se, miten pelaaja katseellaan havainnoi ympäristöä, ratkaisee paljon. Riston sanoja mukaillen: "Hyvällä pelaajalla pyörii pää koko ajan."

Toinen tärkeä saamani oppi liittyy etäisyyksiin: jatkossa aion ohjeistaa P03-poikia paljon tarkemmin tiiviisiin etäisyyksiin pallottomassa pelissä ja leveyteen pallottomassa. Ja tämä pitäisi saada pojilta tulemaan selkäytimestä samalla napsaisulla, kun pallonriisto joukkueelta toiselle tapahtuu.

Perjantai-ilta päättyi yhteisiin treeneihin Kisakallion tekonurmella. Luokassa opitut asiat vietiin siis käytäntöön saman tien!

Lauantaina teemana puolustaminen

Hyvin nukutun yön jälkeen käytiin käsiksi omaan suosikkiaiheeseeni: puolustuspelaamiseen. Vaikka olen nuorempana pelannut futista ja nyt muutaman vuoden ajan naisten joukkueessa nimenomaan pakkina niin paljon tuli silti oivalluksia.

Puolustuspelaaminen ei ole pelkästään pallon riistoa vastustajalta vaan myös prässäämistä ja vastustajan ohjaamista haluamaani suuntaan kentällä. Se on vastustajan vauhdin hidastamista ja pelikaverin tukemista, kun hän on puolustustilanteessa.

Opin, että jatkossa on kiinnitettävä selvästi enemmän huomiota puolustavan pelaajan peliasentoon suhteessa vastustajaan, palloon ja kenttään. Puolustajan pitää lähteä liikkeelle jo silloin, kun syöttö lähtee ja pakkiparin on puhuttava toisilleen, jotta toinen tietää, koska tuki on niin lähellä, että voi iskeä kiinni.

Puolustajalla pitää olla myös aavistus röyhkeyttä; pitää uskaltaa olla ärsyttävä. Vastustajalle pitää luoda epämukava olo esimerkiksi olemalla ihan liki, taputtamalla välillä olkapäätä, muuten fyysisesti viestittämällä, että täällä sitä ollaan... Mutta katse silti pallossa koko ajan!

Sunnuntaina dyykattiin

Sunnuntai pyhitettiin kokonaisuudessaan maalivahtiharjoittelulle ja samalla kouluttaja vaihtui. Pääsimme Tero Välimäen oppiin.

Aloitimme aamun tekemällä listaa maalivahdin ominaisuuksista. Viesti meni perille: hyvä maalivahti on erittäin monipuolinen pelaaja, jolta vaaditaan muun muassa hyvää potkutekniikkaa, nopeutta ja johtajuutta. Ja listassa olevia asioita meidän valmentajien pitäisi pystyä myös opettamaan! Terolta saimme hyviä vinkkejä jokaisen ominaisuuden ohjaamiseen.

Usein sanotaan, ettei veskareita ehdi ohjaamaan normaalien treenien puitteissa. Tero ehdotti, että ottaisimme maalivahtiharjoitteet mukaan alkulämpöön ennen kenttävuoron alkua. Jos treenit ovat kolme kertaa viikossa niin jo kolmella vartin treenillä saisi veskareille vajaan tunnin viikossa omaa treeniä, mikä on parempi kuin ei treeniä ollenkaan.

Tero listasi tyypillisiä virheitä, joita me valkut usein veskareiden kanssa teemme:

• Toistoja on liikaa yhteen putkeen. Dyykkaaminen on raskasta, ja liian pitkällä sarjalla tekniikka kärsii eikä harjoittelu ole enää tehokasta.
• Veskarin pitäisi olla koko joukkueen parhaita vetäjiä mutta miten voi kehittyä, jos on aina vetoharjoitteiden ajan maalissa?
• Emme kannusta veskaria pelaamaan rohkeasti mukana alimpana pelaajana vaan veskari jää helposti potkimaan kentän pintaa tolppien väliin.

Maalivahdin käyttämä tekniikka käytiin yksityiskohtaisesti läpi kentällä, ja jokainen valkku myös heittäytyi kentän pintaan kymmeniä kertoja päivän aikana. Kotona sitten tunsikin sen, että viikonlopun aikana tuli treenattua futista yli seitsemän tuntia yhteensä... Mutta hieno viikonloppu kaiken kaikkiaan - suosittelen kaikille kollegoille lämpimästi!



Teoriaa ja keskustelua

 



Valmentajakoulutettavat valmistautumassa treeniin

 

 




Hienoja dyykkauksia

 







****

Kirjoittaja on P03-joukkueen valmentaja ja naisten joukkueen pelaaja Pia Dahlqvist